Kovin on ollu päiväkirja tyyppistä tää mun kirjottelu. En oo saanu vielä inspiraatiota kuvaamiseen joten tekstiä pukkaa taasen.

Käytiin lasten kanssa parturissa. Jompella on nyt lyhyt kesätukka...ja Ertsalla on myös...lyhyt tukka. On onnellinen ku ei tarvii raahata enää pitkää tukkaa perässään. Äitiä vähän riipas, mutta jos toinen ei halua niin ei sille mitään voi. Mamma maksoi lystin.

Tänään on siis Ertsan eskarin kevätjuhla. On outoa mennä yksin. En tosin vielä tiedä tuleeko lasten isi sinne ja jos tulee onko soveliasta istua hänen kanssa. On nää kaikki ekat jutut omituisia. Nopeasti menee kyllä aika ku lapset on tässä. Jomppe meni vihdoin tohon pihalle sisko ja kaverinsa kanssa. Ei tähän asti ole suostunut siihen menemään. Nyt siis halusi jäädä itse pihalle ku tultiin parturista. On kovasti varmistellut asioita ja tullut jopa vessaan perässä. Josko viimein alkais saamaan rohkeutta. Tosin tämähän johtuu tästä tilanteesta ja siitä, että täällä meilläpäin on liikkunut joku hiippari ja Jomppe on pelännyt, että hänet kidnapataan. Toivottavasti tämä pelko pikku hiljaa väistyisi.

Se on kesä

Perjantaina omat lapset tuli mun luo. Ja täditettävät olivat pe-la välisen yön mun luona. Kyllä riitti vilskettä ja illalla ei meinattu kovin rauhottua nukkumaan. Mutta ihanaahan se oli ku oli noita palleroita 4 kappaletta. Eilen käytiin sitten mammalla pyörähtämässä. Pikkasen oli serkusten välisiä kahinoita, mutta sehän kuuluu asiaan.

Viimestä kouluviikkoa viedään. Eskarilainen saa huomenna todistuksensa, mun peeni. Syksyllä onkin sitten kaksi koululaista. On se vaan jännää!

Kotona tekis mieli laittaa parvekkeelle vähän kesää. Pitää vaan odottaa ensi viikkoon niin saan sinne jotain hommattuakin. Vois laittaa ihan parvekelaatikotkin kukille. Saa nähdä mihin rahkeet sitten riittää.
4.päivä tulee Soniphereläisiä pikavisiitille Savon suunnasta. Kiva nähdä edes pikana. 15.päivä sitten pukkaakin Kotiteollisuuden keikkaa kera Sannan! Onneksi on kaikkea kivaa odottamassa ja jopa meinaa kiirettä pukata.

Kävin perjantaina tutustumassa Riihenaikaan. Alan käymään tuolla vähintään kerran viikossa. Siellä räätälöidään mulle sopiva "paketti" ja mulla on siellä tukihenkilö joka voi auttaa mua tyyliin missä vaan. Nyt oikeesti tuntuu siltä, että saan tukea ja apua. Ja osaan sitä ottaa vastaakin.


Maanantaita makkarat!

Ajatuksia

On tää elämä nyt melko omituista. Asun yht äkkiä yksin. Kaikki pitää opetella uudelleen. Ihan ku ois muuttanu kotoota pois. Siis vanhempien luota. Meinasin yks päivä tehä muussia. Olin ostanu kaikki tarvikkeet valmiiks. Mutta sitten tajusin, että eihän mulla ole perunankuorimisveistä. No nyt on. Mutta siis outoa. Outoa on myös se, että kukaan ei varmasti tiiä missä mä olen. Mun ei tarvitse kenellekkään ilmoittaa jos menen jonnekin. Se se vasta outoa on. Olen kaikesta vastuussa yksin.

Olen kuitenkin ihan ok. On vain todella outoa. Varsinkin nyt kun lapset ei oo täällä. Mun ei tarvii tehdä mitään. Voin tehdä mitä haluan. Siitä tulee syyllinen olo. Yht äkkiä mä olen vko-vko äiti. Olenko silloin edes äiti kunnolla? Mutta sitten jos taas ajattelee niin, että olen sen viikon äiti isollä ÄÄ:llä ja toisella viikolla otan rennosti ja keräät voimia (mikäli tarpeen) seuraavalla viikolle.

Tänään tein itselleni jalkahoidon. Kuinka joku voikaan päästää jalat niin hirveeseen kuntoon, en tajua! Omia kynsiä olen kanssa lakkaillut. Oon pitäny kynnet nyt hyvässä lakassa. Se onkin ollu mulle sellanen henki reikä ku laittelee kynsiä. Tuntee itsensä kauniiksi.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin!

Uusia tuulia

Viime kerrasta onkin taas aikaa, ihan liian pitkään. Olen nyt saanut uuden kodin 1.5 alkaen. Olen asunut tässä nyt reilun viikon. Lapset oli mun luona pe-pe ja meni oikein hyvin. Vaikka jännitinkin, että viihtyykö ne mun luona, mutta hyvinhän nuo viihtyivät. Eilen kun lähtivät isälleen oli hetken todella ontto olo. Nyt olen jo pirteämpi. Pitää vaan pystyä ottamaan se niin, että toisella viikolla siivoilen ja oleilen ja teen omia juttuja ja toisella viikolla olen äiti 24/7. Eihän mulla kaiketi vaihtoehtoja ole. Itse erosta en ajatellut sen enempää tässä puhua kun blogi on kuitenki avoin ja on asioita mitä en halua saattaa kaikkien nähtäväksi. Ihmiset jotka haluavat asiasta tietää enemmän ja kenelle haluan kertoa saavat tiedon muuta kautta kuin täältä.

Kodin olen saanut sellaiseen kuntoon, että täällä on hyvä asua. Suuri kiitos siitä kuuluu Äidille. Olen nyt saanut korjattua välejä äitiin ja siskoon. En mä missään välirikossa ole niitten kanssa ollut, mutta en niin läheinen ku tällä hetkellä. Ja tukeahan mä tarvitsen ja tulen tarvitsemaan. Kodista puuttuu vielä mattoja, hyllyjä yms. "pikku" sälää. Otan kuvia sitten kun koen, että on jotain sellaista mikä on kuvaamisen arvoista. Tällä hetkellä teen taas isoäidinneliöitä. Mulla on ollu sellanen peitto niistä, nyt teen siihen lisää. Tarkoitus on saada siitä itselleni 120cm leveeseen sänkyyn päiväpeitto. Se onkin jo hyvällä mallilla. Pitää lisätä vähän pituutta ja leveyttä. Pituutta noin ensisijaisesti. Eli sen teen ensin. Pituus on 13 neliötä eli mulla on sitä nyt 4 valmista jotka on kaikki virkattu yhteen. Eli virkkaan ne sitten yhtenä palana siihen "valmiiseen" päiväpeittoon.

Voin siis olosuhteisiin nähden todella hyvin. Missasin tämän asian tiimoilta yhden tärkeän Kotiteollisuuden keikan ja se ottaa nuppiin todella paljon. Mutta eipä tuo ole ainut asia minkä olen joutunut tässä kestämään.

Hyvää lauantaita kaikki makkarat!