En oikein osaa kuvailla tunteitani mitä mulla on tähän blogiin. Ajattelin, että tästä tulee mukava paikka purkaa omia tuntojaan kunnes tää käänty tavallaan mua vastaan. Eli siis omasta pakopaikasta tulikin taakka. Ja tuntui itsestäni siltä, että kun kirjotan tänne niin en kuitenkaan voi kirjottaa asioita mitä alun alkaen oli tarkoitus. Tämä johtuu varmasti useasta eri seikasta. Mutta kun tämä ei nyt tunnu enää siltä mikä oli alkuperäinen tarkoitus.

Mun pitää vaan koittaa nyt ottaa se sama asenne millä lähdin tätä blogia pitämään. Sitä jotenkin hukkuu itsekin sinne tunteeseen. Ja nyt on taas se aika kun ei ole niin kovin hyvä olla. Tätä vastaan olen sotinut koko elämäni, että ei aina tarvii olla hyvä olla ja syyllistyn nytkin siihen mitä itse inhoan. Kulissien pystyssä pitämiseen. Kun olin kipeenä ja en päässy sinne Kotiteollisuuden keikalle. Ottaa nuppiin. Eniten siinä asiassa ottaa nuppii se, että kun harvoin käyn missään ja jotain on suunniteltu niin vituiks menee.



Olen puhunut.

Sairastelua

Oon ollu nyt viikon ihan hirveessä taudissa. Kuumetta ollu parhaimmillaan 39,7 ja tietty kaikkea siltä väliltä. Yskin niin, että ei yöllä saa nukuttua. Eilen kävin lääkärissä ja sain antibiootti kuurin ja jotain limaa irrottavaa lääkettä tabletteina. Ei tosin vielä ole taivas auennut vaan olen valvonu viime yönä ku yskittää niin kovasti. Eli siis missasin Kotiteollisuuden keikankin ku makasin kuumeessa himassa. Ottaa nuppiin niin maan perkeleesti. Mutta onneks on jo pari keikkaa kiikarissa niin edes vähän helpottaa. Sais kyllä tää tautikin helpottaa. Ois ollu kyllä ihan hyvä, jos lekuri ois määränny verikokeet niin ois nähny ettei oo keuhkokuumetta tms. Mä en nimittäin helposti mene lääkäriin nytkin olin viikon ollu sairaana enneku menin. Katotaan nyt alkaako auttaa, mutta pitää sitten mennä uudelleen.

Jatkan lepäilyä on niin voimaton olo vielä. Mutta elossa olen kuitenkin jos joku on kaivannut :)