Kovin on ollu päiväkirja tyyppistä tää mun kirjottelu. En oo saanu vielä inspiraatiota kuvaamiseen joten tekstiä pukkaa taasen.

Käytiin lasten kanssa parturissa. Jompella on nyt lyhyt kesätukka...ja Ertsalla on myös...lyhyt tukka. On onnellinen ku ei tarvii raahata enää pitkää tukkaa perässään. Äitiä vähän riipas, mutta jos toinen ei halua niin ei sille mitään voi. Mamma maksoi lystin.

Tänään on siis Ertsan eskarin kevätjuhla. On outoa mennä yksin. En tosin vielä tiedä tuleeko lasten isi sinne ja jos tulee onko soveliasta istua hänen kanssa. On nää kaikki ekat jutut omituisia. Nopeasti menee kyllä aika ku lapset on tässä. Jomppe meni vihdoin tohon pihalle sisko ja kaverinsa kanssa. Ei tähän asti ole suostunut siihen menemään. Nyt siis halusi jäädä itse pihalle ku tultiin parturista. On kovasti varmistellut asioita ja tullut jopa vessaan perässä. Josko viimein alkais saamaan rohkeutta. Tosin tämähän johtuu tästä tilanteesta ja siitä, että täällä meilläpäin on liikkunut joku hiippari ja Jomppe on pelännyt, että hänet kidnapataan. Toivottavasti tämä pelko pikku hiljaa väistyisi.

Se on kesä

Perjantaina omat lapset tuli mun luo. Ja täditettävät olivat pe-la välisen yön mun luona. Kyllä riitti vilskettä ja illalla ei meinattu kovin rauhottua nukkumaan. Mutta ihanaahan se oli ku oli noita palleroita 4 kappaletta. Eilen käytiin sitten mammalla pyörähtämässä. Pikkasen oli serkusten välisiä kahinoita, mutta sehän kuuluu asiaan.

Viimestä kouluviikkoa viedään. Eskarilainen saa huomenna todistuksensa, mun peeni. Syksyllä onkin sitten kaksi koululaista. On se vaan jännää!

Kotona tekis mieli laittaa parvekkeelle vähän kesää. Pitää vaan odottaa ensi viikkoon niin saan sinne jotain hommattuakin. Vois laittaa ihan parvekelaatikotkin kukille. Saa nähdä mihin rahkeet sitten riittää.
4.päivä tulee Soniphereläisiä pikavisiitille Savon suunnasta. Kiva nähdä edes pikana. 15.päivä sitten pukkaakin Kotiteollisuuden keikkaa kera Sannan! Onneksi on kaikkea kivaa odottamassa ja jopa meinaa kiirettä pukata.

Kävin perjantaina tutustumassa Riihenaikaan. Alan käymään tuolla vähintään kerran viikossa. Siellä räätälöidään mulle sopiva "paketti" ja mulla on siellä tukihenkilö joka voi auttaa mua tyyliin missä vaan. Nyt oikeesti tuntuu siltä, että saan tukea ja apua. Ja osaan sitä ottaa vastaakin.


Maanantaita makkarat!

Ajatuksia

On tää elämä nyt melko omituista. Asun yht äkkiä yksin. Kaikki pitää opetella uudelleen. Ihan ku ois muuttanu kotoota pois. Siis vanhempien luota. Meinasin yks päivä tehä muussia. Olin ostanu kaikki tarvikkeet valmiiks. Mutta sitten tajusin, että eihän mulla ole perunankuorimisveistä. No nyt on. Mutta siis outoa. Outoa on myös se, että kukaan ei varmasti tiiä missä mä olen. Mun ei tarvitse kenellekkään ilmoittaa jos menen jonnekin. Se se vasta outoa on. Olen kaikesta vastuussa yksin.

Olen kuitenkin ihan ok. On vain todella outoa. Varsinkin nyt kun lapset ei oo täällä. Mun ei tarvii tehdä mitään. Voin tehdä mitä haluan. Siitä tulee syyllinen olo. Yht äkkiä mä olen vko-vko äiti. Olenko silloin edes äiti kunnolla? Mutta sitten jos taas ajattelee niin, että olen sen viikon äiti isollä ÄÄ:llä ja toisella viikolla otan rennosti ja keräät voimia (mikäli tarpeen) seuraavalla viikolle.

Tänään tein itselleni jalkahoidon. Kuinka joku voikaan päästää jalat niin hirveeseen kuntoon, en tajua! Omia kynsiä olen kanssa lakkaillut. Oon pitäny kynnet nyt hyvässä lakassa. Se onkin ollu mulle sellanen henki reikä ku laittelee kynsiä. Tuntee itsensä kauniiksi.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin!

Uusia tuulia

Viime kerrasta onkin taas aikaa, ihan liian pitkään. Olen nyt saanut uuden kodin 1.5 alkaen. Olen asunut tässä nyt reilun viikon. Lapset oli mun luona pe-pe ja meni oikein hyvin. Vaikka jännitinkin, että viihtyykö ne mun luona, mutta hyvinhän nuo viihtyivät. Eilen kun lähtivät isälleen oli hetken todella ontto olo. Nyt olen jo pirteämpi. Pitää vaan pystyä ottamaan se niin, että toisella viikolla siivoilen ja oleilen ja teen omia juttuja ja toisella viikolla olen äiti 24/7. Eihän mulla kaiketi vaihtoehtoja ole. Itse erosta en ajatellut sen enempää tässä puhua kun blogi on kuitenki avoin ja on asioita mitä en halua saattaa kaikkien nähtäväksi. Ihmiset jotka haluavat asiasta tietää enemmän ja kenelle haluan kertoa saavat tiedon muuta kautta kuin täältä.

Kodin olen saanut sellaiseen kuntoon, että täällä on hyvä asua. Suuri kiitos siitä kuuluu Äidille. Olen nyt saanut korjattua välejä äitiin ja siskoon. En mä missään välirikossa ole niitten kanssa ollut, mutta en niin läheinen ku tällä hetkellä. Ja tukeahan mä tarvitsen ja tulen tarvitsemaan. Kodista puuttuu vielä mattoja, hyllyjä yms. "pikku" sälää. Otan kuvia sitten kun koen, että on jotain sellaista mikä on kuvaamisen arvoista. Tällä hetkellä teen taas isoäidinneliöitä. Mulla on ollu sellanen peitto niistä, nyt teen siihen lisää. Tarkoitus on saada siitä itselleni 120cm leveeseen sänkyyn päiväpeitto. Se onkin jo hyvällä mallilla. Pitää lisätä vähän pituutta ja leveyttä. Pituutta noin ensisijaisesti. Eli sen teen ensin. Pituus on 13 neliötä eli mulla on sitä nyt 4 valmista jotka on kaikki virkattu yhteen. Eli virkkaan ne sitten yhtenä palana siihen "valmiiseen" päiväpeittoon.

Voin siis olosuhteisiin nähden todella hyvin. Missasin tämän asian tiimoilta yhden tärkeän Kotiteollisuuden keikan ja se ottaa nuppiin todella paljon. Mutta eipä tuo ole ainut asia minkä olen joutunut tässä kestämään.

Hyvää lauantaita kaikki makkarat!

Elämä on

Viimeksi hehkutin keväästä. Nyt ei ole mitään hehkutettavaa. Olin 3 viikkoa sairaalassa psykiatrisella. Tämä suurilta osilta siksi, että mieheni kertoi haluvansa avioeron. Olen kyllä nyt ihan sinut sen asian kanssa vaikka sillä hetkellä se tuli ihan puskista. Tänään aloitin päiväosastojakson ja se kestää sitten aikaa X. Asun tällä hetkellä äitin luona kunnes saan oman asunnon.
Tämän enempää en ainakaan tässä vaiheessa halua asiasta puhua.

On tullu keikkailtua ihan reilusti tässä. Ja missäs muualla ku Kotiteollisuuden keikoilla. Menin osastolta suoraan Salon keikalle 30.3 ja seuraavana keskiviikkona 4.4. vierailin Kuopiossa. Kuopiossa olin sitten kaverin perheen luona pari yötä. Sen keikan jälkeisen yön olin Sannan kanssa hotellissa. Ja nyt sitten viime viikonloppuna olin Sannalla ja askarreltiin (MINÄKIN???) ja sitten mentiin illasta keikalle. Keikalta sitten Sannalle yöksi. Oli vissiin hieman liikaa äksöniä kun väsähdin sitten ihan totaalisesti. Mutta kyllä mä siitä olen jo toipunut. Seuraavaa keikkaa odotellessa.

Nyt on ihan pakko kirjotella näitä ajatuksia tänne enemmänkin ja ottaa koira lenkille kamera mukaan, että saisin itselleni jotain konkreettista tekemistä. Ja ihan hyödyllistä se onkin.


Kiitos viikonlopusta Sanna, Tuula ja Sannan sikko!

Kevät

Alan vihdoin nousta kevääseen. Vaikka toi valo on välillä liiankin kirkasta mulle, mutta pikku hiljaa koitan vihdoin herätellä tätä blogia eloon. Koti oli tossa välissä jo tosi ruokottomassa kunnossa, nyt meillä käy lapsiperheiden kotipalvelu n. kerran viikossa eli saan nyt homman pidettyä hallussa. Sannan blogissa on ihana tuo ikkunanvälys hässäkkä. Vastaavanlainen on ollut suunnitelmissa itsellänikin jo aikoja, mutta en oo saanut mitään tehtyä asian eteen. Tosin Muumi teema ei ole lähellä sydäntä, mutta jotain mä vielä kehitän. Meillä on noita tuppeesahatust kelohongasta tehtyjä hyllyjä joihin on nyt keräilty kaikenlaista. Niitä tavaroita vois hieman siirrellä niin tulis taas uusi ilme ku silmä on tottunu noihin virittelyihin. Mies aloitti Tatuointi hommat ihan liikkeessä joten olohuonekin on ihan olohuone käytössä. Tosin vähän vaiheessa on vielä tämä järjestys. Toivottavasti sekin saataisiin tässä lähiaikoina ns. haltuun.

Huomenna menen kaverille laitattamaan rakennekynnet. Osaan tosin niitä itsekin tehdä, mutta on se aika paljon helpompaa kun joku toinen tekee ne. Huollan ne sitten itse. Ihan kiva kun saa kynnet näteiksi.

Kotiteollisuuden keikkojakin tässä on tulollaan ja niitähän tässä odotellaan ku kuuta nousevaa.

Eiköhän tämä taas tästä.


Aurinkoista torjantaita kaikille

Pitkästä aikaa

Saa nähdä onko täällä enää edes ketään lukijoita kun olen ollut niin pitkään poissa. Joulut meni tossa "ohimennen" ja kohta vuosikin vaihtuu. Tuli vähän keikkailtuakin (kuvia kenties luvassa).

Joulun aina on mulle aina tosi vaikee. Ku alkaa ahdistamaan kaikki niin en saa sitäkään vähää tehtyä mitä haluiasin. Tosin lahjat oli kaikki hommattu/tehty mitä pitikin ja vähän ylikin, joten kai sitä sitten kuitenkin. Tosin on aina niin suuret kuvitelmat mitä sitten haluu tehdä ja kun ei siitä suoriudu niin alkaa ahdistamaan.

Uusi vuosi vietetään ihan omalla porukalla. Käydään tosin mamman pihassa lasten serkkujen kanssa vähän paukuttelemassa. On niin ihanaa ku ei tarvii mennä mihinkään kinkereihin. Tai siis eihän niihin koskaan tarvii mennä, mutta kun ei ole mitään sellaista haluakaan. Ja eipä meitä juuri kukaan minnekkään kutsukkaan ku ei kuitenkaan mentäs.

Jyväskylässä käytiin sukuloimassa kanssa. Iskä teki siellä muutaman tatuoinnin ja mä shoppailin ja olla möllötin. Suunnitellaan uutta reissua sinne tossa heti alkuvuodesta. Ois tarkotus käydä siitä päivä- tai mahdollisesti yöreissulla sitten Siilinjärvellä kaverin luona.

Näin kirjotettunahan sitä huomaa, että onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä. Tuli pipojakin tehtyä vaikka kuinka monta pukin konttiin ja niistä tuli hienoja vaikka ite sanonkin. Mutta kuviahan en taaskaan ottanut. Mun on jotenkin niin kamalan vaikee ottaa kuvia omista tekeleistä.


Koittelen taas kirjoitella useammin. Toivottavasti edes muutama lukija on pysynyt matkassa :)