Mä en tajuu miten mulla voi olla joka aamu ajatus niin jumissa. Ennen olin sellanen, että aamusta asti olin pírtee ja tajuissani. Nyt tää on tällästä sumua koko aamu (päivä). Näin taas niin ihmeellisiä uniakin. Noi unet ihan selvästi vaikuttaa mun unenlaatuun. Sillo ku oon nähny sekoboltsi unia niin olen paljon väsyneempi. Sen aina huomaa, että lääkityksessä on jotain pielessä ku se unenlaatu menee ihan paskaks. Ärsayttävää ku kaikki taas ahdistaa. Ei oo vessapaperia, ei oo särkylääkettä, ei oo sitä ei oo tätä. Oispa, mutta ei ole! Kotikin on kun hävityksen kauhistus. Pitäs jaksaa siivoo...pitäs sitä pitäs tätä. Ottaa nuppiin sellanen, että kaikki riippuu toisistaan. Eli ku on sotkusta ahdistaa ja kun ahdistaa ei saa siivottua. Haluis käydä jossain, mutta ei voi ku ahdistaa. Ahdistaa ku ei voi käydä missään. En nää ihmisiä <- ahdistaa -> kun nään ihmisiä. Kuullostaa hankalalle ja niinhän se onkin. Ja ois helppo ajatella, että riuhtasee ja menee vaan. Mutta se tilanne ku jalat ei enää kanna ja pitäs muka jonnekkin lähteä. Näillä mennään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti