sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Viikonlopun sekoilua

Veti aika väsyneeks tuo perjantai päivä. Ku olin tosiaan niin paljon hommia mitä piti tehä. Mutta toisaalta taas ku ne oli samana päivänä niin ei tarvii montaa päivää stressata. Psykiatri sanoi, että yhtä lääkettä pitää vähentää kun se taas sitten voi aiheuttaakin, liian isolla annoksella (ihmisestä riippuen), ahdistusta. Hitto tää on kyllä sellasta veivuuta, että jos ei olis jo hullu niin tulis sellaseks. No ei se auta, pitää vaan jaksaa. Jos sitä vaikka joku päivä ois hyvä olla. Ja sitten vielä se, että jo vaikka välilä onkin ihan hyvä olla niin ei koko ajan pelkäis, että mitä nurkan takana odottaa ja millon turahtaa paskaa niskaan. Näillä mennään. Ei auta.

Juuri ku pääsin mainitsemasta niin Ertsa teki tossa pari seikkailua ilman lupaa. Ei sinänsä mitään pahoja, mutta ilman lupaa ja tietoisesti. Pidettiin puhuttelu ja tyttö on nyt 2 päivää arestissa. Ei viittitty antaa pidempää ku noin pienelle 2 päivää on pitkä aika. Toivottavasti asia meni nyt perille. Ja kun ei nyt ole niitä puhelimiakaan niin ei voi soitella puolin ja toisin. Jos ne ois niin se olis vähän helpompaa. Mutta toisaalta taas eihän meilläkään pienenä ollu mitään puhelimia millä soitella edes takasin ja hyvin pärjättiin.

Saatiin juurikin tältä Ertsan kaverin perheelta tuoreita luumua. Voi vitsit, että on hyviä! Ja sitten "pöllittiin" mutsin pihasta omenoita. Ja onhan ne nyt hyviä. Ja kun kuitenkin olen tällä vähähiilihydraattisella ja tekee mieli jotain makeeta niin on noita luonnonantimia mitä voi paremmalla omallatunnolla nassuttaa. Jos nyt suunnilleen tiesin lähtöpainon oikein, niin olisin laihtunut n.10 kg. Tuntuu joo isolta lukemalta, mutta mun katastrofi painossa ole ku hyttysen paska itämeressä. Mutta onhan se kin jotain.


Pitäs kynsillekin jaksaa tehä huolto, mutta ku ei millään jaksas. Yks kynsi on niin huonona, että se ois ainakin pakko fiksaa...jos tekis vaan sen ;) no kassellaan  syssymällä...eiku hetkinen nythän ON syksy.

Ainiin, pahin sekoilu meinas unohtua. Hannu lähti lasten ja Mantan (koira) kanssa ulos ja mun oli tarkotus mennä tohon autolle Lunan (koira) kanssa ja sitten mennä pyörähtää mammalla. Kaiken muun muistin paitsi avaimet missä on sekä auton- että kodinavaimet. Mitäs niillä ois tehnykään. Oli vallan mukavaa venaa tossa partsilla tunti järkyttävässä HARMITUKSESSA. Ja siis se, että kun ei edelleenkään ole niitä puhelimia niin tokihan se on kiva mennä naapurilta puhelinta kerjäämään. No päästiin kuitenkin käymään siellä mammalla (mun mutsi) . Sellasta. Tuli taas mieleen, että jos ois pysyny vaan kotona...


3 kommenttia:

  1. Hmm...onko teillä pitkäänkin ollu Luna...?

    Onneks ei mitään ton isompia katastrooffeja oo sattunu. Haluan muuten sitte jossain vaiheessa kuulla, oliko arestista hyötyä. Meillä tuntuu jutut menevän kuuroille korville suurimmaks osaks, vaikkei nyt siis mitään ihmeellisyyksiä ookkaan ollu...perjantaina nyt vaan oli avannu oven jollekin kiltin näköselle setälle vaikka on nimenomaan sanottu, että kellekään ei avata ja tututkin soittaa sit etukäteen jos on tulossa kun muut ei oo kotona. Onneks oli ollu vaan ilmakuvamyyjä (kävi sitten myöhemmin uudestaan).

    Kymppikilo kuulostaa hyvälle!

    VastaaPoista
  2. On se 10 kiloa kuitenki paljon, vaik lähtöpaino ois mikä, eli onnea! =) Tarttis itekki tsempata taas vaihteeks tollaKIN saralla, plääh...

    VastaaPoista
  3. Sanna, Luna on ollu meillä helmikuun alusta. Oli tarkotus laittaa kuviakin siitä jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista