Toimintapäivä

Tänään onkin paljon aktiviteettiä, siis meikäläisen mittapuulla. Kävimme diakonissa luona juttelemassa tästä meidän tilanteesta. Saadaan sieltä nyt apua. Oli kyllä melkonen kynnys ottaa sinne yhteyttä, mutta eipä ollu paljon vaihtoehtoja.
Tänään on myös psykiatrilla käynti. Koitan selvittää mahdollisuutta päästä psykoterapiaan ja oisko jotain muuta lääkitystä tohon mun ahdistuneisuuteen. Kun vaan muistas kaikki asiat mitkä pitää kertoa.
Lapset on kovasti touhukkaita. Ertsan eskari kaveri asuu ihan tossa kulman takana ja molemmat ovat pyöräilleet sinne. Tuntuu jotenkin oudolta kun tosta vaan lähtevät keskenään. Mutta kaikki on mennyt pelisääntöjen mukaan. Eli tulevat silloin ku on sovittu ja liikkuvat vain siellä minne on lupa ja tulevat kertomaan jos menevät käymään tossa läheisellä kentällä. Jos ne on himasta lähtenee siihen kaverille. Jomppe tuli eilen kävellen kotiin. Pääsi koulusta 12.05 ja oli kotona jo 12.15. Odotimme saapuvaksi vasta puolen pintaan, mutta toinen tuli niin reippaasti. Kysy vielä edellisenä iltana multa, että :"äiti, luotatko muhun?" vastasin, että tottakai luotan. Olin tossa parvekkeella kun tuli sieltä niin reippaana. Voi vitsit, että oltiin ylpeitä pienestä ku sieltä tuli reppu heiluen. Miten noi kasvaa noin nopeesti? En voi käsittää.

Olen siis päättänyt, että puhun täällä ihan kaikista asioita mitä mulle arjessa tapahtuu. Moni voi ajatella ettei kehtaisi kertoa tiettyjä asioita. Mutta jos en itse hyväksy tätä tilannetta niin miten kukaan muukaan voisi?  En mä tietenkään ole ylpeä tästä tilanteesta, mutta jo tilanne on tämä ja mä elän tätä niin näinhän se on.